Kiertotalous hakee vauhtia kaupunkikehityksestä – Tiedepuisto kokoaa toimijat yhteen 

Turun Tiedepuiston kiertotalousfoorumi kokosi 19.5.2026 yhteen kaupunkien, yritysten ja tutkimusorganisaatioiden edustajat pohtimaan, miten kiertotalous saadaan pysyväksi osaksi kaupunkikehitystä. Yhteinen näkemys on, että muutos on käynnissä, mutta sen laajentaminen vaatii tiiviimpää yhteistyötä, rohkeutta ja kokeilukulttuurin vahvistamista.

Turku tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2029 ja resurssiviisautta vuoteen 2040, ja kiertotalous toimii tässä keskeisenä työkaluna. Tämä näkyy rakentamisen tavoitteistossa mm. purkamisen vähentämisenä ja materiaalien uudelleenkäyttönä. Myös EU:n taksonomian mukaiset kestävyyskriteerit ohjaavat kaupungin investointeja ja mahdollistavat taloudellisia säästöjä edullisemman vihreän rahoituksen kautta. 

Tiedepuisto kokeilujen ja yhteistyön alustana 

Circular Tiedepuisto -hankkeessa on rakennettu laaja yhteiskehittämisen ekosysteemi, johon on osallistunut yli 100 asiantuntijaa noin 70 organisaatiosta. Mukana on ollut yrityksiä, julkisia kehittäjiä, korkeakoulututkijoita sekä opiskelijoita. Yhteistyötä on tehty työpajojen, teemaryhmien, etäkahvitilaisuuksien ja kahdenkeskisten keskustelujen kautta, ja eri toimijoiden “törmäyttäminen” on ollut keskeinen toimintatapa.  

Hankkeessa on toteutettu useita kokeiluja, joissa kiertotaloutta on testattu esimerkiksi ehjänä purkamisen ja yhteiskäyttöpalvelujen näkökulmista. Samalla on päivitetty Tiedepuiston kiertotalouden tiekarttaa, joka kokoaa yhteen tilannekuvan, esimerkit ja suositukset jatkoon. Keskeinen oppi on, että muutos syntyy vaiheittain: parhaimmillaan kokeiluista jalostuu toimintamalleja, jotka voivat skaalautua laajempaan kaupunkikehitykseen. Koordinoinnin merkitys korostuu, sillä ilman selkeää vetovastuuta yhteiskehittäminen jää helposti hajanaiseksi. 

Kupittaan kärjen allianssihankkeessa kiertotalous näkyy muuntojoustavuuden huomioimisena, purettavuuden selvittämisenä ja kierrätysasteen mittaamisena rakentamisessa. Keskeinen oppi on ollut, että kiertotaloustavoitteet kannattaa asettaa jo tarveselvitysvaiheessa ja toteutukseen tarvitaan ripaus lisää rohkeutta. 

Seuraavaksi Tiedepuistossa edetään päivitetyn kiertotalouden tiekartan julkaisuun, koordinointimallin linjaamiseen sekä kokeiluista syntyneiden jatkohankkeiden viemiseen käytäntöön. Tavoitteena on myös integroida kiertotalous entistä tiiviimmin tuleviin rakennus- ja kehityshankkeisiin. 

Paneeli: ohjauskeinot vauhdittavat, rohkeus ja asennemuutos ratkaisevat 

Kiertotalousfoorumissa järjestetyssä paneelikeskustelussa todettiin, että kiertotaloutta on Suomessa jo viety käytäntöön, mutta kehitys on yhä pistemäistä. Kaupungit toimivat alustana ja mahdollistajina, yritykset ratkaisujen toteuttajina. Yhteiskehittäminen, kokeilut ja vuoropuhelu nähtiin välttämättöminä. 

Osaamisen kehittäminen nousi keskeiseksi haasteeksi: ei vain ratkaisujen puute, vaan myös se, ettei tiedetä mitä pitäisi kysyä. Pyöreän pöydän keskustelut ja eri asiantuntijoiden kokoaminen yhteen nähtiin tehokkaina keinoina tunnistaa oikeat kysymykset ja ratkaisut. 

Sääntelyllä ja hankintakriteereillä voidaan vauhdittaa kiertotaloutta, mutta rinnalle tarvitaan kannustimia, kuten maankäyttömaksujen helpotuksia. Panelistit pohtivat ohjauksen sopivaa tasoa – kaavoitus vai tontinluovutusehdot – jotta keinot pysyvät kehityksen mukana. Espoon kehittämissitoumusmalli nousi esiin esimerkkinä joustavasta tavasta luoda yhteinen tahtotila jo hankkeiden alkuvaiheessa. 

Panelistit olivat yksimielisiä kokeilukulttuurin tärkeydestä: uusia ratkaisuja ei synny ilman testaamista ja oppimista. Samalla peräänkuulutettiin asennemuutosta: uuden ei tulisi automaattisesti korvata vanhaa, vaan olemassa olevia rakennuksia tulisi useammin mukauttaa uusiin käyttötarpeisiin. Tavoitteena on vähentää purkamista ja nähdä rakennuskanta resurssina. 

Lopuksi panelisteilta kysyttiin, mitä he tekisivät, jos voisivat määrätä konkreettisia toimenpiteitä seuraaville vuosille. Vastauksissa nousi esiin purkamisen vähentäminen, korjaamisen ja muuntojoustavuuden priorisointi sekä kiertotalouden tuominen osaksi suuria infrainvestointeja, kuten raitiotiehanketta. Lisäksi esitettiin suopeaa suhtautumista rouheuteen ja käytön jälkien näkymiseen sekä uudelleenkäyttöä tukevia ratkaisuja, kuten kiertotalousvarastoja.   

Yhteinen viesti oli selvä: kiertotalous edellyttää yhtä aikaa kulttuurista muutosta, uusia käytäntöjä ja konkreettisia kokeiluja. Tiedepuistolla on vahvat edellytykset toimia tämän muutoksen keskeisenä kehittämisympäristönä.