Kiertotalouden edistäminen Tiedepuistossa: Oppeja verrokkialueilta ja -verkostoilta

Kiertotaloudesta on tullut osa kaupunkikehitystä, ja sen periaatteet haastavat perinteiset eli helpot, halvat ja suoraviivaiset toimintatavat. Kaupunkien ja yritysten on opittava uusia yhteistyötapoja ja toimintamalleja, jotta kiertotalouden tavoitteet voidaan saavuttaa.

Tässä kirjoituksessa tuon esiin havaintoja, jotka ovat nousseet esiin lukuisten asiantuntijahaastattelujen ja muun selvitystyön perusteella. Tarkoituksena on hyödyntää oppeja Tiedepuiston kehittämisessä.

Visiot käytäntöön: strategiasta toteutukseen ja vaikuttavuuden arviointiin

Kaupunkikehityskohteiden visioiden taustalla on yleensä kaupungin strateginen tahtotila tai sidosryhmien kanssa yhteisesti laadittu suunnitelma. Visiot on usein viestitty selkeästi, samoin niiden toteutukseen liittyvät mahdolliset onnistuneet kokeilut.

Haasteiden määrä kasvaa yleensä toteutusvaiheen edetessä, sillä esimerkiksi kiertotalousratkaisut eivät ole vielä valtavirtaa, ja niiden omaksuminen vaatii aikaa, vaivaa ja usein korkeampia alkuinvestointeja. Haasteiden avoin viestintä ja todennäköisten kompromissien esille tuominen on olennaista, sillä ne tyypillisesti paljastavat prosessin suurimmat riskit ja vertaisoppimisen paikat. 

Kaupungeilla on monia keinoja ohjata kehitystä visioiden suuntaan. Sääntelyyn perustuvia keinoja ovat esimerkiksi kaavamääräykset (esimerkki Helsingistä), tontinluovutusehdot (esimerkki Tampereelta) ja hankintakriteerit (esimerkki Tampereelta).

Yhä enemmän käytetään myös yhteiskehittämiseen perustuvia menetelmiä, kuten julkisen ja yksityisen sektorin välistä, varhaista tai varsinaista markkinavuoropuhelua olemassa olevan markkinatilanteen selvittämiseen (esimerkki Pirkanmaalta) ja kehittämissitoumus-tyyppisiä työkaluja yhteisen tahtotilan määrittämiseen (esimerkki Espoosta).

Sidosryhmien varhainen sitouttaminen onkin tärkeää – joskaan ei vaivatonta – projektien onnistumisen kannalta. Tämä edellyttää paitsi oleellisten sidosryhmien tunnistamista, myös syvällistä ymmärrystä ja luottamuksen rakentamista osapuolten välille. Näitä voidaan lisätä tarjoamalla tilaa dialogille ja käsittelemällä myös vaikeita aiheita, kuten kehittämisen riskejä ja rahoitusta. 

Benchmarkkaamiemme kaupunkikehityshankkeiden vaikuttavuuden arviointi ja siinä käytettävät mittarit vaihtelivat suuresti. Joissakin kohteissa keskitytään esimerkiksi päästövaikutusten arviointiin, kun taas toisissa käytetään monipuolisia arviointimatriiseja, joissa on teemakohtaisia tavoitetasoja. Jälkimmäisestä hyvän esimerkin tarjoaa kohde Tukholmassa (Norra Djurgårdstaden / Stockholm Royal Seaport). 

Verkostomainen yhteistyö ja viestinnän tärkeys 

Verkostomaisessa yhteiskehittämisessä käytetään tyypillisesti monipuolisia osallistamismenetelmiä, kuten rentoja kahvitilaisuuksia, tietoiskutyyppisiä webinaareja, vuosiseminaareja ja fasilitoituja työpajoja ja haastekilpailuja. Kiertotalousverkostoissa usein tavoitellaan konkreettisia kokeiluja (esimerkki Helsingistä) ja niiden skaalausvalmiuksien kasvattamista sekä uusien toimintamallien integrointia esimerkiksi kaupungin prosesseihin (esimerkki Helsingistä).  

Oli verkoston tavoite mikä hyvänsä, on jokaisen osapuolen löydettävä oma hyötynsä osallisuudesta ja yhteiskehittämisestä; yrityksille tämä tarkoittaa käytännössä suoraa tai tulevaisuudessa realisoituvaa liiketoiminnallista hyötyä. Toimivilla verkostoilla on usein omistautunut vetäjä, joka osaa navigoida intressiristiriitojen viidakossa ja luoda arvoa kaikille osallistujille. Itse verkostojen käynnistystä ja kehittämistä sekä kokeiluja rahoitetaan pääsääntöisesti hankerahalla. 

Selkeä viestintä on avainasemassa sekä kaupunkikehityskohteissa että verkostojohtamisessa. Hyvin rakennetut nettisivut, jotka tarinallistavat tai tuovat muuten selkeästi esiin prosessin vaiheita ja vaikuttamisen paikkoja, ovat tärkeitä. Innovaatioiden skaalausmahdollisuuksia ja vertaisoppimista tukevat nähdäksemme parhaiten visuaaliset esitystavat kuten videot, jotka helpottavat monimutkaisten asioiden omaksumista ja levittävät hyviä käytäntöjä laajemmalle. 

Yhteenveto 

Kiertotalouden kaupunkikehityshankkeet ja verkostot tarjoavat arvokasta vertaisoppimista Tiedepuistolle.  Tiedepuiston uudistettu visio antaa hyvän näkymän tulevaisuuteen ja on osoitus kaupungin strategisen tason sitoutumisesta vuosikymmeniksi eteenpäin.  

Yhteiskehittämällä laadittu Tiedepuiston kiertotalouden tiekartta kertoo sidosryhmien alustavasta aktivoitumisesta, mutta edessä ovat vielä haastavimmat osuudet: toimenpiteiden konkretisoiminen, uudenlaisten toimintatapojen valtavirtaistaminen ja toiminnan vaikuttavuuden osoittaminen.

Lähtökohdat ovat kuitenkin hyvät; korkeakoulujen läsnäolo tuo alueelle innovatiivisen ilmapiirin ja oppeja on jo ammennettu lukuisista kiertotalouteen liittyvistä hankkeista (mm. jo päättyneet KIEPPI-hanke ja Carbonwise-hanke sekä käynnissä oleva Rakentaminen 2035-hanke). Lisäksi alueella on tarjolla jo monia tiekartan mukaisia palveluja, kuten yhteistoimintatiloja ja sekä pyörän omatoimista huoltoa edistävä kokeilu. 

Oma työmme Turun Tiedepuiston kehittämiseksi jatkuu nykyisellä Circular Tiedepuisto -verkostohankkeella vuoteen 2026 asti. Olemme kiinnostuneita oppimaan verrokkialueiden kokemuksista vastaisuudessakin, joten ilmianna ihmeessä oma tai tuntemasi hyvä esimerkki Suomesta tai maailmalta. 

Kirjoittaja:

Nea Metsänranta
erityisasiantuntija, kiertotalous & vihreä siirtymä
Turun kaupunki